Dikdikit
| Dikdikit | |
|---|---|
 Kirkindikdikantilooppi (Madoqua kirkii) | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Onttosarviset Bovidae |
| Alaheimo: | Gasellit Antilopinae |
| Suku: | Dikdikit Madoqua Ogilby, 1837 |
| Lajit[1][2] | |
| |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Dikdikit[2], aiemmin kärsäantiloopit[3] (Madoqua), on pienten gasellien alaheimoon kuuluvien sorkkaeläinten suku. Täysikasvuisten yksilöiden säkäkorkeus on 30–40 senttimetriä ja paino 3–5 kiloa. Naaraat ovat hieman uroksia kookkaampia. Dikdikien tuntomerkkejä ovat vaaleat laikut silmien ympärillä ja pitkulainen kuono. Uroksella on pienet ja pystyt, noin 7,5 cm pitkät sarvet. Dikdikit ja niitä hieman suuremman kalliohyppijän erottaa siitä, että dikdikit liikkuvat vain maassa. Dikdiknaaraat saavat vuodessa kaksi poikasta. Dikdikejä tavataan itäisessä ja eteläisessä Afrikassa.
Lähteet
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Madoqua Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 30.10.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Dikdikit – Madoqua laji.fi Suomen Lajitietokeskus
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 2. Iilimato–Leopardit, s. 828. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01422-6.
|
