Ester Erhomaa
Ester Erhomaa (oik. Ester Erholm, 18. kesäkuuta 1906 Rantasalmi – 22. joulukuuta 2001 Tampere) oli suomalainen kirjailija. Monet hänen teoksistaan kuvaavat lasten ja nuorten elämää, vaikka niitä ei ole tarkoitettu lasten luettaviksi.[1]
Kirjailijantyönsä ohella hän toimi kansa- ja oppikouluopettajana vuosina 1924–1964.
Teokset
- Suntion tyttö ja poika, romaani. 1947.
- Kirjavan koiran kuja, romaani. 1950.
- Hopeankirkas aika, romaani. 1957.
- Vihreä valtakunta. 1963
- Matleena ja päärynäpuu, romaani. 1964.
- Jumala on matkoilla, romaani. 1966.
- Kevätmorsian, romaani. 1970.
- Matleena 1-6, tv-sarja. 1970.
- Matleenan poika, romaani. 1972.
- Jokivarren Sohvin parempi elämä, romaani. 1976.
- Nokkoset herramme yrttitarhassa, romaani. 1977.
- Minä, Aina Ilona..., romaani 1978.
- Aksenjan onni, romaani. 1979.
- Pelon siemenistä kasvaa vapaus : romaani. 1981.
- Lapsuuteni maailmanloput : muistelma. 1983.
- Lasiseinän takaa : muistelma. 1986.
- Elämänkierre, romaani. 1988.
Palkinnot
- Otavan palkinto 1954
- Valistuksen palkinto 1963
- Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1977, 1984
Lähteet
- Suomen kirjailijat tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
- ↑ Erhomaa, Ester Mikkelin Kirjasto. Viitattu 28.3.2021.
| ||||||||||||||
