Licinio Refice
Licinio Refice (12. helmikuuta 1883 Patrica – 11. syyskuuta 1954 Rio de Janeiro) oli italialainen säveltäjä, kapellimestari, kirkkomuusikko ja pappi.[1]
Refice opiskeli Roomassa urkujensoittoa ja sävellystä. Hän sai diplominsa vuonna 1910. Samana vuonna hänet vihittiin papiksi. Refice opetti vuosina 1910–1950 Paavillisessa kirkkomusiikki-instituutissa ja oli vuosina 1911–1947 Santa Maria Maggioren maestro di cappella.[1] Hän oli säveltäjä, kuoromestari Lorenzo Perosin ystävä ja ihailija.[2] Reficen tuotantoon kuuluu muun muassa oopperoita, oratorioita, kantaatteja, kymmeniä messuja ja muita kirkkomusiikkiteoksia, kuten Stabat Mater (1917) ja Te Deum (1918).[1][2] Hän sävelsi myös maallisia lauluja.[1] Osa aikalaisista piti Reficen kirkkomusiikkiteoksia liian draamallisina hengelliseksi musiikiksi.[2]
Reficen teoksista erityisen tunnetuksi tuli ooppera Cecilia (1922–1923[1]), jonka esitystä johtaessaan hän kuoli Brasiliassa vuonna 1954.[2] Refice teki kapellimestarina esiintymisiä Euroopassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikoissa.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d e f Nicolas Slonimsky, Laura Kuhn, Dennis McIntire, Refice, Licinio Baker’s Biographical Dictionary of Musicians, viitattu 12.3.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d Licinio Refice Stabat Mater, viitattu 12.3.2024 (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
